Elämäni taide

Olen syntynyt Helsingissä. Aloitin 1964 taidehistorian opinnot Helsingin yliopistossa. Keväällä 1965 taidehistorian pro gradu-tutkinnon ura sai uuden suunnan. Pääsin harjoittelijaksi Ateneumin taidemuseon konservointiateljeehen. Mestarina oli konservaattori Niilo Suihko. Syksyllä 1965 alkoivat opinnot Suomen Taideakatemian piirustuskoulussa. Lomat käytin konservointiopiskeluun museossa. Taidekoulusta valmistuin 1970 taidemaalariksi.

Taideopinnoissa oli välivuosi, koska pääsin mukaan yhteispohjoismaiseen pro Firenze-operaatioon lokakuusta 1967 toukokuuhun 1968, kun maailmanlaajuisesti autettiin Firenzeä vuosisadan pahimpien tulvatuhojen konservoinnissa.

Virkamiesura alkoi Suomen taideakatemian alaisessa Ateneumin taidemuseossa 1972 ja päättyi helmikuussa 2009 runsaan 42 palvelusvuoden jälkeen. Sinä aikana kävin läpi lyhyen virkakierron apulaiskonservaattorista johtavaksi konservaattoriksi. Konservoinnin johdossa olin noin kahdeksan vuotta eripituisin jaksoin 1989-97.

Työurani loppuvaiheen antoisin sisältö tuli taiteentutkimuksesta. Kaksi taiteilijaa nousi yli muiden; Albert Edelfelt (1854-1905) ja Isaac Wacklin (1721-1758). Edelfeltiä tutkin tutkimusryhmän FM Marina Catanin ja vanhempi tutkija Seppo Hornytzkyjn kanssa näkökulmana Edelfeltin työhuonekäytäntö.  Isaak Wacklin-työryhmä tutki taiteilijaa, josta suomalaisen klassisen taidehistorian katsotaan alkavan. Olin tutkimustyöryhmän johtaja.

Kun suomalainen konservointikoulutus alkoi 1985 Vantaan Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, toimin ensin maalauskonservoinnin tuntiopettajana. Syksyllä 1987 otin konservaattorikoulutuksen vetovastuun toimien samalla maalauskonservoinnin lehtorina. Se jakso päättyi keväällä 1987 ensimmäisten konservaattoreiden valmistumiseen.

Järjestötoiminnassa olen edistänyt konservoinnin asiaa kotimaassa toimimalla Pohjoismaisen Konservaattoriliiton Suomen osaston ry’ n rivijäsenenä, hallituksen jäsenenä ja vuosina 1976-82 puheenjohtajana. Toimintani tärkeimpänä päämääränä oli saada suomalainen konservointikoulutus käyntiin.

Samalla olen ollut kansainvälisten konservointijärjestöjen ICOMn ja IICn jäsen. IIC Fellow jäseneksi minut valittiin 1997 ja IIC hallituksen jäsenenä olin vuodesta 2007 tammikuuhun 2013.

Eläkkeelle jäin 1. helmikuuta 2009. Syksyllä kypsyi ajatus paluusta ammattini juurille eli maalausten konservointiin. Työhuoneen nimeksi tuli KONSERVOINTI TUULIKKI KILPINEN OY. Se sijaitsi Kruunuhaassa. Kun kalustus ja turvajärjestelyt olivat valmiit, saatoin vastaanottaa ensimmäiset teokset keväällä 2010. Työhuone oli pieni, mutta toimiva ja muunneltavuudessaan tehokas ja hyvin varustettu niin konservoinnin  kuin tutkimuksen tarpeisiin. Se venyi parin 140x140cm kokoisen Särestöniemen tai useiden normaalikokoisten teosten samanaikaiseen konservointiin. Olen myös siirtynyt työhuoneelta museoihin tekemään näyttelytarkastuksia, jotka muutamina kertoina vuodessa ovat tuoneet mukavaa vaihtelua arkirutiineihin. Lisäksi tein studiossani yhteistyökumppanien kanssa taideteostutkimusta, josta on syntynyt muutama julkaistu artikkeli.

Toiminnan monipuolistuttua työhuone kävi kuitenkin ahtaaksi.

Vuonna 2010, täsmälleen kuuden vuoden kuluttua ensimmäisen konservoitavan taulun tuomisesta Kirjatyöntekijänkadun työtilaani avasin asiakkaille oven uudessa työhuoneessani Töölössä. Silloin en olisi arvannut, että minulla on vielä vuonna 2016 niin paljon intoa jatkaa alalla, että muuttaisin työhuoneen uuteen osoitteeseen. Kun tarjoutui tilaisuus saada puolta suurempi, kahden huoneen liiketila vain viiden minuutin kävelymatkan päästä kotoa, tartuin siihen.

Sen varusteisiin kuuluu sangen hyvä perustutkimuksen välineistö kuten  ultraviolettivalot, infrapunakuvausvälineistö, stereomikroskooppi sekä tutkimusvalokuvauksen varusteet. Ostopalveluina on mahdollista saada myös röntgenkuvaukset sekä pigmentti- ja muut materiaalianalyysit. Tutkimus tukee myös jokapäiväistä menetelmien valintaa ja aitousmääritystä.

Asiakaskuntani muodostuu niin yksityishenkiöistä kuin muutamasta museosta ja säätiöstä ja taidetta keräävästä yrityksestä.

Uuden tilan haltuunotto oli ennakko-odotuksiani monimutkaisempi operaatio. Silti muutto oli vaivansa arvoinen. Tilat ovat palvelleet tarkoituksenmukaisina helpottaen työskentelyä. Ne myös miellyttävät esteettisesti ei vain minua vaan myös konservaattori Maija Santalaa. Olimme kollegoita kymmeniä vuosia Valtion taidemuseossa. Hän työskentelee omien konservointiprojektiensa kanssa ”vuokratuoli- mallilla”.